Kevään kuohuja
Vapaana kahleista
kuin vuolas kevätvirta
tahtoisin minäkin
nyt matkaan päästä,
ryöpyten, kuohuen
pois irti talven jäästä,
kaikesta turhasta,
mi pinnan alle
painunutta on.
Solua sitten
hiljaa
suvantoon rauhaisaan
mä tahtoisin.
Ja siinä tyynnä aivan
auringon armaan syliin
antautuen
vain olla hiljaa,
hiljaa aivan,
kuunnella kevättä
ja uutta elämää.
(Vuodelta 1981)
__________.__________
Tänään
puhkesivat
omenapuut kukkaan.
Kuin morsiamet ikään
valkeina ja puhtaina
ne seisovat nyt vihreällä nurmella
kurkottaen oksiaan kohti aurinkoa.
Nekin odottavat hedelmöitymistään
voidakseen syksyllä kantaa satonsa.
-- Ah, odotusaikaa onnellista!
Lohkokivellä 2.6.86