Kommodori Aimo Saukkosen avajaispuhe Saukkosten sukuseuran sukujuhlassa
Karjalan Lomahovi, Parikkala, 26.6.1971

Rakkaat sukulaiset,

On sykähdyttävää todeta osanottomme runsaus tähän sukujuhlaamme ja tähän sukukokoukseemme. Se osoittaa selvemmin kuin mikään muu, että sukulaisuudella on tärkeä merkitys ihmisten, meidänkin, elämässä ja että on toivottavaa saada tutustua sukulaisiin, joita ei muuten ole mahdollista tavata kuin vain tällaisissa sitä varten erityisesti järjestetyissä tilaisuuksissa.

Edellinen kokouksemme, jossa Saukkosten sukuseura perustettiin, oli 26 vuotta sitten. Siitä on siis kulunut yhden sukupolven aika. Ne meistä, jotka syntyivät sen pitämisen aikoihin, ovat jo parhaimmillaan luomassa seuraavaa sukupolvea.

Tuo sukukokous pidettiin sodan jälkeisenä ankeana aikana. Se oli "nyyttikesti", johon kukin perhe tuli omin eväin, sillä kaikki oli silloin vielä ankarasti säännösteltyä. Mutta vaikka Pohjanpirtin mäellä, missä sukukokous pidettiin, puhalteli silloin kolea juhannustuuli, se ei kyennyt viilentämään sitä lämmintä tunnelmaa, joka silloin vallitsi. Ajan ankaruus on näinä menneinä vuosina häipynyt, elämme yltäkylläisyyden aikaa silloiseen verrattuna, mutta rohkenen toivoa, että se lämmin sukulaisuuden tunne, joka silloin vallitsi, yhä eläisi ja voimistuisi ja saisi tässä toisessa sukukokouksessamme sen kestävyyden ja voiman, mikä on sille välttämätön toimintaa johtaakseen.

Suvun silloinen päämies, liikennetarkastaja Mikko Saukkonen, hahmotteli tuolloin puheessaan sukuseuran tarkoituksen ja päämäärät. Hän osoitti myös keinot niiden saavuttamiseksi. Kun hän kolme vuotta myöhemmin siirtyi ikuisuuden sukuseuraan, jäi hänen työnsä aivan kesken. Olosuhteet muuttuivat lähinnä seuraavina vuosina monellakin tavalla seuramme kannalta ja kun varsinainen "vetäjä" oli poistunut joukostamme ensimmäisenä, toiminnan jatkuvuuskin tyrehtyi. Kuusi vuotta myöhemmin oli sukuneuvoston jäsenistä elossa vain sukuun naitujen edustaja ja hänen varamiehensä, hänkin kaukana toisella mantereella asuen. Seuran sihteerinä minun olisi tietenkin pitänyt saattaa asiat järjestykseen kokoamalla uusi sukuneuvosto ja saattamalla siten toiminta jälleen käyntiin. Jouduin kuitenkin juuri tuohon aikaan asumaan virkani vuoksi ulkomailla viisi vuotta ja sieltä palattuani heikot yritykset herätellä asia uudelleen henkiin eivät johtaneet tulokseen. Vasta kun uusi tarmokas sukupolvi tarttui asiaan, alkoi tapahtua.

Uskonkin, että te kaikki yhdytte kiittämään Seppoa, isänsä työn jatkajaa seurassamme, tämän sukukokouksen aikaansaamisesta. Tällä teolla hän on osoittanut olevansa suvun päämies ja ansaitsee meidän kaikkien tuen työssään sukumme hyväksi.

Edellä mainitussa puheessaan Mikko määritteli sukuseuramme tehtävät näin: Sukuseuramme päätehtävä tulisi olemaan sukumme menneisyyden selvittäminen sekä sen valvominen, että kaikista sukumme nykyisistä ja vastaisista jäsenistä ainakin elämänkerralliset päätiedot tulevat sukukirjaan talletetuiksi. Seuran jäsenyyden hän määritteli siten, että siihen kuuluisivat kaikki joiden suonissa virtaa samaa verta sekä ne jotka ovat sukuumme naidut. Suvusta pois naitujen jälkeläisten hän katsoi neljännessä polvessa vieraantuneiksi suvusta ja kuuluvan seuraan vain sitä itse halutessaan. Ohjelmavihkostanne voitte lukea sukuseuramme sääntöjen perustuvankin kokonaan hänen esittämiinsä periaatteisiin.

Sukuseuramme asettamia tavoitteita ei vielä ole saavutettu. Paljon on vielä tehtävä kerätyn tietouden täydentämiseksi ja uuden tiedon hankkimiseksi suvustamme. Meidän on rakennettava sääntöjen viidennen pykälän määrittämä organisaatio ja saatava se toimintakykyiseksi. Jokainen organisaatio tarvitsee kaksi toimivaa orgaania: suorittavan ja valvovan. Suorittavan orgaanin muodostaisi mielestäni parhaiten perhe, joka keskuudestaan valitsee jonkun huolehtimaan siitä, että yhteys sukuseuraan säilyy ja tarpeelliset tiedot tulevat kootuiksi. Valvovaa orgaania edustaisi sukuseuran sihteeri ja tarvittaessa kunkin sukuhaaran sihteeri, miten kussakin tapauksessa asuinpaikkojen, perheiden lukuisuuden tai muiden seikkojen vuoksi asia on käytännöllisintä järjestää. Näiden sihteerien tehtävänä olisi yhteyden pitäminen perheisiin ja sukuseuran sihteeriin tietojen kokoamiseksi ja yhteen saattamiseksi. Jos jo tämän kokouksen aikana kukin sukuhaara valitsisi keskuudestaan oman sihteerinsä tai edustajansa - miksi häntä halutaankin kutsua - ja ilmoittaisi valintansa sukuneuvoston valitsemalle uudelle sihteerille, pastori Juhani Saukkoselle, saataisiin toiminta alulle. Se olisi tärkeätä sen vuoksi, että tämä tilaisuus tuoreessa muistossaan valittu toimihenkilö ehkä innokkaammin kuin muut tekisi jotain osaltaan sukuseuramme tarkoituksen hyväksi. Jos näin jaamme työn monen tehtäväksi, sihteerien valvoessa ja ohjatessa sitä, työ tuskin muodostuisi kenellekään taakaksi vaan vain iloksi.

Kuitenkin meidän on muistettava, että kaikki työ aina vaatii sekä aikaa että varoja. Hauskana harrasteena aikaa siihen riittänee, mutta kuinka paljon varoja asiaan halutaan sijoittaa on jo toinen juttu.

Paperin ja postimerkit toki sentään saanee kukin itse kokoon, mutta varsinainen tutkiminen ja tutkimustulosten toisten tietoon saattaminen vaatii niin paljon varoja, ettei ketään yksin voida siihen kohtuudella velvoittaa. Tämän vuoksi olisi sukuseurallemme saatava koostumaan varoja. Jäsenmaksua en kuitenkaan pidä sopivimpana tapana, eikä se sääntöjä muuttamatta kävisikään. Sen sijaan lahjoituksin ja testamentein voitaneen vähitellen saada jonkin verran varoja pysyvään rahastoon. Kun jokin tehtävä taasen vaatisi kertakaikkisen sijoituksen, voitaneen ehkä sihteeristön avulla aikaansaada erikoinen keräys, jolla tämä ainutkertainen tarve tyydytettäisiin. Tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi sukutaulujen tai sukukirjan painattaminen.

Toimivan organisaation luominen ja sen toimintaan saattaminen tullee tietenkin tapahtumaan sukuneuvoston johdolla. Se myös valvoo kokonaistoimintaa. Jos toteuttamisessa sallitaan mahdollisimman suuri joustavuus, päämäärää unohtamatta, lienee tuloksia saatavissa ketään liikaa rasittamatta. Näiden tulosten, eli sukutietouden tallettaminen on myös järjestettävä. Talletus edellyttää toisaalta, että tiedot ovat suvun jäsenten saatavissa niitä haluttaessa ja toisaalta, että ne tiedot, jotka halutaan ainakin asianomaisen elinajan pitää luottamuksellisina, myös sellaisiksi jäävät. Tämä jälkimmäinen näkökohta tulee ottaa huomioon jo tietoja keräyttäessä ja sitä varten on tarpeen kehittää oma menettelytapansa, joka takaa tietojen säilymisen luottamuksellisena halutun ajan.

Ehkä on paikallaan sanoa muutama sana siitä, mitä nämä sukutiedot olisivat. Jokaisesta suvun jäsenestä kerätään tietenkin kaikki niin sanotut henkilötiedot - nimet, syntymäajat, paikat jne. - jotka ilmoittavat kuka henkilö on. Niinikään olisi paikallaan tallettaa tietoja siitä, mitä hän on tehnyt ja saanut aikaan elämänsä varrella ja siitäkin, millaiset suhteet hänellä oli toisiin ihmisiin yleensä ja erityisesti sukulaisiinsa, vaikka tällaisten subjektiivisten tietojen tallettaminen vaatiikin suurta hienotunteisuutta ja huolellisuutta. Tärkeintä on kuitenkin kaikessa taloudellisuus ja sen vuoksi asioista, joista jokin muu kuin asianomaisen itsensä on annettava arvio, on välttämätöntä tietää, kuka arvion antoi.

Edellä oleva tarkoittaa lähinnä nyt elävistä ja meidän aikanamme eläneistä koottavia tietoja. Vallan toinen asia on sitten esiisistämme koottava tietous arkistojen kätköjä tutkimalla. Tiedämme siitä sen verran, että se on erityisen vaikeata, koska aineistoa ei ole jäljellä paljoakaan ja siihenkin on vaikeaa päästä käsiksi. Lisäksi sen oikea tulkitseminen vaatii sukututkimukseen ja sen metodeihin perehtyneisyyttä, siis eräänlaista ammattimiestä. Tämän tiedon ja taidon saavuttaa vain kovalla työllä ja se vaatii antautumista sukututkijaksi tai ainakin vakavaksi harrastajaksi, joka haluaa yksin siihen uhrata aikansa ja varojaankin empimättä, vain päämääränsä saavuttaakseen. Sellainen henkilö on aina harvinaisuus, eikä ole syytä olettaa, että edes jokaisessa sukupolvessa olisi sellainen. Jos siis haluamme päästä selville kantaisäksemme valittua Paul Saukkosta vanhemmista sukupolvista, on siihen tehtävään edullisinta palkata alan hyvä ammattimies. Sellaisia on maassamme kovin vähän ja he kaikki ovat varsin varattuja, koska tutkimukset vievät aikaa. Sen vuoksi tämänlaatuinen tutkiminen on myös kallista. Toivokaamme että suvussamme on jo se mies, joka voi mesenaattina kustantaa tällaisen tutkimuksen tai että sellaiseen varat jostain myöhemmin ilmaantuu. Miten kiintoisaa olisikaan tietää, miten eri puolilla Suomea asuvat monet Saukkoset liittyvät suvullisesti toisiinsa. Nythän emme edes tiedä miten täällä Parikkalassa asuvat Saukkoset ovat toisilleen sukua.

Tämän sukukokouksemme runsaslukuinen osanotto todistaa, että sukusiteet ovat todella olemassa ja että ne ovat melko voimakkaita siteitä. Sitä todistaa sekin, että joukossamme on Yhdysvalloissa jo yli 60 vuoden ajan asunut yksi sukuhaaroistamme , Tarolan sukuhaara, kokonaisuudessaan. Sukusiteet ovat osa siitä siteiden sarjasta, joka sitoo meidät Karjalaiseen heimoon ja koko Suomen kansaan. Edustimmepa sitten mitä ajatussuuntaa hyvänsä niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, meistä kaikista heijastuu vahvasti esiisiemme uskonnollissiveellinen tausta ja me tiedämme, että se perintö on meissä parasta. Kunnioittakaamme heidän muistoaan ja uskokaamme kuten hekin Jumalaan, joka yksin voi antaa suvullemme onnen ja menestyksen.

Aimo Saukkonen

>> Takaisin